23.8.2022 Bengtskärin majakka
Palaan vielä tuohon Helena kuunarin kansimiehen pestiin siltä osin, mitä oikein puuhaan sisältyy. Miehistöön kuuluu siis kipparin ja perämiehen lisäksi kaksi kansimiestä, joista toinen on vastuussa konepuolesta. Olimme Tarun kanssa konemiehinä nuo kaksi heinäkuista legiä vuorotellen. Merellä toimimme vahtivuoroissa siten, että Taru ja kippari Kari olivat vahdissa 6-12 ja minä ja perämiehet Sami ja Jasper 12-6. Siis yöllä ja päivällä.
Helenan maksavia asiakkaita kutsutaan oppilasmiehistöksi purjehduskokemuksesta riipumatta. Kansimiesten hommana on toimia kannella tämän oppilasmiehistön apuna kaikissa aluksen manöövereissä laiturista lähdöstä alkaen, kaikissa purjehdukseen liittyvissä toimissa, kuten purjeiden nostoissa, laskuissa, skuuttauksissa, vendoissa, jiipeissä ja reivauksissa. Osa väestä ei ole ollut juuri ollenkaan purjeveneessä, niinpä esim. ruorin pidossa on aina yksi vakimiehistöstä mukana varmistamassa oikeaa suuntaa.
Kansimies/konemiehen päivittäisiä tehtäviä on tarkistaa pääkoneen ja apu/generaattorikoneen öljyt ja vedet, täyttää päivätankki sekä huolehtia harmaa- ja mustavesitankeista. Itse ruuvailin yhden turkkilevyyn juuttuneen pultin vastakierteellä vaihtoon, korjailin muutaman kansiharjan sekä askaroin muita pieniä puhdetöitä.
Kansimiehet tyhjentävät vesi-imurilla pilssiä, nostavat ja laskevat ankkuria, ohjeistavat ankkurin pesua ja sponsorilippujen nostoa. Eli päivät ovat melko täysiä, vapaavuorossa levätään, mutta myös nautitaan tuulesta purjeissa, laskevista ja nousevista auringon säteistä, avomeren rauhasta ja vaikkapa Sognevuonon upeaakin upeammista maisemista.
Niin, Bengtskär. Taisi olla juuri Helenan ensimmäisellä legillä Harlingenista Bergeniin, kun Mirja kertoi, että nykyään on mahdollista purjehtia myös omalla veneellä tuolle legendaariselle majakkaluodolle. Niinpä selvitin asiaa ja soitin majakan isännälle Per Wilsonille, jolta pitää hankkia lupa oman veneen vierailulle.
"Kello 12.30-15.45, kun vuorolaivat tuovat matkustajia, yksityisveneet eivät saa rantautua. Majakka on avoin yleisölle päivittäin klo 10.00-18.30, eli yksityisveneet voivat luvan saatuaan vierailla saaressa noin kaksi tuntia ennen vuorolaivoja ja kaksi tuntia vuorolaivojen jälkeen.
Saaressa ei ole vierasvenesatamaa, ja laiturit on varattu vuoro- ja taksiveneliikenteelle sekä huoltokuljetuksiin. Kesäkuukausina yksityisveneet voivat hyvällä säällä luvan saatuaan kiinnittyä kallioihin klo 10.00-12.30 ja 15.45-18.30. Yöksi saareen ei saa jäädä. Saaren pohjoispuolella ankkurointi on kielletty, koska siellä on runsaasti merikaapeleita."
Katariina, miehistönään Sinikan ja O.S.:n lisäksi Kypärämäen kirkonmäeltä Olli ja Riitta, sai tuon luvan tiistaiksi 9.8.. Olimme edellisenä päivänä purjehtineet Riitan ja Ollin kanssa Kasnäsistä viiden mailin päähän Bengtskäristä Ådskärin Merikarhusaareen avomeren äärelle. Loistavasti ajoitetussa sääikkunassa ajoimme seuraavana päivänä aamukymmeneksi majakan laituriin. Keli oli tosiaan lähes tyyni, tuulella olisi ollut mahdoton kiinnittyä tuohon pienen pieneen puulaituriin, johon mahtui hädin tuskin yksi vene. Myöskään yhtään isommassa vanhassa mainingissa ei laiturissa voisi pysähtyä.
Laiturilla oli meitä vastassa itse Per Wilson. Hän otti köysiä vastaan ja aloitti niiden kiinnityksen jälkeen pienen luennon majakan historiasta ja nykykäytöstä. Majakka rakennettiin vuonna 1906 matalalle kallioluodolle, jota ympäröivällä karikkoisella ulkomeren reunalla oli sitä ennen ajanut useita laivoja karille.
Bengtskärin majakka kohoaa massiivisena graniittisena kolossina sileillä Suomenlahden ulkokallioilla. Merenpinnasta nouseva valotorni kurottautuu yli 50 metrin korkeuteen. Majakka on pohjoismaiden korkein. Sisällä on museo- ja näyttelytilat, kahvio, pieni kappeli ja 252 askelman kierreportaat, jotka johtavat rakennuksen huipulle. Majakassa on nykyisin myös majoitustoimintaa. Yhteysalukset tuovat matkailijoita sekä Hiittisistä että Hangosta.
"Neuvostoliiton armeija yritti räjäyttää majakan jatkosodan aikana käydyssä Bengtskärin taistelussa, joka päättyi kuitenkin suomalaisten voittoon. Majakka automatisoitiin 1960-luvun lopulla, ja tyhjilleen jäänyt majakka alkoi rapistua. Turun yliopisto vuokrasi ja kunnosti majakan 1990-luvun alkupuoliskolla. Majakka avattiin matkailijoille vuonna 1995. Bengtskärin majakan osti vuonna 2000 Turun yliopistosäätiö".
https://www.bengtskar.fi/nae-ja-koe/majakan-dramaattinen-historia/
Kun keväällä toimin ansiokkaasti! kansimiesharjoittelijana Finnlinesin Finnmerchant -rorolaivalla, Hangosta lähdettäessä katse hakeutui joka kerta horisontissa siintävään Begntskäriin. Samoin Rostockista Hankoon tullessa majakan torni oli lähes ensimmäinen, joka kohosi horisontin ylle. Jo silloin ajattelin useasti, että olisipa hauska päästä käymään majakalla. Kummallisesti nuo ajatukset sitten lopulta elokuun alussa toteutuivat.
Katariinan purjehdus jatkui majakalta Hangon kautta takaisin Kasnäsiin, jossa Olli ja Riitta jäivät matkasta. Jatkoimme Sinikan kanssa Sandön laguuniin ankkuriin. Nauvon, Lillholmenin ja Ruissalon kautta Katariina saapui tuttuun Koistisen Valtterin tolppapaikkaan Pansion Marinaan. Ja jää myös toistaiseksi sinne odottamaan uusia seikkailuja.
