19.5.2022 Onnellinen pelastuminen Airistolla

Katariinan kipparin suuren meren purjehdukset päättyivät tämän kevään osalta Cherbourgiin. Atlantin suolavedet ja myrskytuulet jäivät taakse ja alkoi loppujen meripäivien metsästys. Kuunari Helenan huoltojakso oli sopivasti merkattu toukokuun ensimmäisille kahdelle viikolle heti aluksen Karibian paluun jälkeen.

Vapun jälkeisenä maanantaina aloitettiin sitten Helenan kahden viikon huolto Aurajoessa Suomen Joutsenen takana. Parina ensimmäisenä talkoopäivänä kaikki purjeet irrotettiin isosta- ja kuunarimastosta, levitettiin viereiselle nurmikolle, mitattiin ja käytiin läpi korjattavia kohtia. Niitä löytyikin oikestaan jokaisesta purjeesta aina flying jibistä isopurjeeseen. Purjeita paikkailtiin purjeteipillä ja monia kohtia jouduttiin ompelemaan ja uusimaan pieniä sauman nirhautumia. Pari purjetta vietiin neulomoon ja main staysail eli meisseli paikattuna varastoon varapurjeeksi. Uusi purje oli tilattu Bryt Sailsilta.

 Huol topäivien  aikana tarkastettiin pelastusliivien MOBit ja laukaisupatruunat, pestiin kantta, tiivistettiin vuotavia luukkuja ja tiivisteitä, rälläköitiin kannen ruostepaikkoja, jotka sitten primeröitiin ja maalattiin. Perämiehenä toiminut Vahinen ja Helenan huoltovastaava, jokapaikan osaaja, Jarkko Sarmaala johti projekteja. Paikalla oli enimmillään kymmenenkunta vapaaehtoista ahkeroimassa eri tehtävissä. Osallistuin ensimmäisen viikon talkoisiin ja sain siitä kuusi päivää meripäiviksi laskettua palvelua. Loput kolme jäljelle jäävää meripäivää kuudestakymmenestä näyttäisivät tulevan suoritetuiksi toukokuun aikana.

Juuri ennen vappua olin Meriturvan Upinniemen palokoulutusalueella suorittamassa palokoulutusta. Sieltä sain puuttuvan sertifikaatin palo-STCW-osiosta. Mielenkiintoiset kaksi pitkää päivää. Toinen päivä oli savusukellusta ja toisena päivänä harjoittelimme erilaisten palojen sammuttamista vedellä, vaahdolla ja muilla erilaisilla sammutusmenetelmillä. (Kuvia ei saanut alueella ottaa.)

Perjantaina 13.5. oli Aurajoella ensin Purjelaivasäätiön toimistolla Suomen Joutsenella ja sen jälkeen kuunarin kannella Helenan 30-vuotisjuhlallisuudet. Olin mukana pari tuntia, yövyin Ruissalossa ja lauantaiaamuna kello kymmenen startattiin Helenan tyyppikoulutuspurjehdukselle Turusta Helsinkiin. Yhteensä 21 Helenalla runkomiehityksessä toimivaa vapaaehtoista oli mukana purjehduksella, jossa  käydiin läpi aluksen tekniikkaa ja suoritettiin pelastautumisharjoitus.

Airiston eteläreunalla kapteenimme ja säätiön miehitysvastaava Bent Lindfors ilmoitti kannelle määrätylle miehistölle, että alus on "törmännyt tuntemattomaan esineeseen ja saanut vakavan vuodon keulaosastoon. Pumput eivät jaksa pitää vuotoa kurissa, veden pinta nousee pilssissä pumppauksesta huolimatta. Miehistön on valmistauduttava jättämään alus."

Vahdeittain todettiin kaikkien olevan paikalla ja seuraavaksi haettiin Helenan hätävarustukseen kuuluvat pelastautumispuvut, joita on varattu jokaiselle miehistön jäsenelle omiin hytteihin. Kannella punaiset teletappipuvut puettiin mahdollisimman ripeästi päälle toinen toistaan auttaen. (Aikaa meni kuusi minuuttia.)

Tätä harjoitusta varten oli hankittu kahden varsinaisen pelastuslautan lisäksi yksi kahdenkymmenen hengen harjoituslautta, joka oli kannella paikallaan. Perämies Jarkon ryhmä aukaisi kaiteessa olevat pelikaanihaat ja vieritti lautan mereen. Yllättävän pitkän laukaisuköyden laukaistua lautan, se hinattiin Helenan kyljelle tikkaiden kohdalle ja miehistö alkoi siirtyä hyvässä järjestyksessä lauttaan. Onneksi ei tarvinnut mennä veden kautta.

Runkomiehistön jäädessä alukselle, meitä oli 17 henkeä ahtautuneena pelastuslautattaan. Hätävarusteet avattiin ja saatiin esille taskulamppua ja melat sekä vettä ja varamuonaa. Lautta ajelehti ja se melottiin pois "uppoavan" laivan läheltä. Olimme tietämättömiä, että harjoitukseen oli tilattu Paraisten Meripelastuksen SAR-vene. Pian kuitenkin selvisi, että paikalle todella saapuisi pelastusalus ja nousisimme siihen.

Vaikka olin käynyt viime joulukuussa pelastautumiskurssin Raumalla, tämä harjoitus oli erittäin valaiseva ja opettavainen tilanteesta, johon joskus voitaisiin joutua. Olosuhteet olivat tällä kertaa kuitenkin optimaaliset. Saatoimme vain kuvitella, miten kaikki olisi ollut aivan toista pimeällä ja tuulisella valtamerellä usean metrin aaltojen seassa. Kaikesta huolimatta kokemus oli, kuten sanottu, erittäin opettavainen ja valaiseva.

Helenan purjehdus jatkui lauantaina heikoissa tuulissa Högsåran Keijsarhamniin. Muun miehistön saunoessa Lefan ja Monan saunoissa, Katariinan kippari sai privaattisaunan ja tykötarpeet Adan kartanolla Tarun ja Markun hoteissa. Sunnuntaina jatkettiin upeissa luoteistuulissa ja aurinkoisessa säässä Barösundin kaupan laituriin ja maanantaina edelleen loistavissa keleissä Katajanokan laituriin. Parhaimmillaan Kytön selällä vauhti nousi lähes kahteentoista solmuun. Kustaanmiekka ohitettiin uljaasti täysin purjein ja ne laskettiin vasta Kruunuvuorenselällä.

Eurohostellissa Sinikan kanssa nukutun yön jälkeen ajettiin Yariksella tuuliseen Inkooseen, Degerö Boatin pihalle ja purettiin Katariinasta pressut ja pressutelineet. Veneen kyljet ja kansi pestiin alustavasti, kaiteet ja sprayhood kiinnitettiin ja jätettiin odottamaan pientä huoltoa trailerilleen. 

Kuun vaihteessa on tarkoitus viedä vene sisälle halliin, jossa asennetaan uusi lämminvesivaraaja ja kiristetään kölipultit sekä vaihdetaan ikkunaluukku tai mahdollisesti vain tiiviste perähytin ikkunaan. Kesän purjehdukset on tarkoitus aloittaa juhannusviikolla, joten kiirettä ei vesillelaskuun ole. Varsinkin, kun ensimmäinen kansimiehen pesti Helenalla ajoittuu kesäkuun puoliväliin.